Tättärääräää

Ensinnäkin, olen selvinnyt joulusta. +1kg :(

Oheisessa kuvassa on muutama jouluna napattu kuva. Ja ehkä siitä käy selville mikä on tuonnut mulle tuon kilon lisää painoa.

Joulu meni sillain ahdistaessa, mutta osasin kuitenkin välillä nauttiakkin siitä.

Onneksi joulu on kerran vuodessa!


Koska vuosi vaihtuu ja minä lähen kavereiden kaa mökille bilettämään sen kunniaksi, teen tänään tässä ja nyt tälläisen päivityksen mun vuodesta 2011 ja mitä tavotteita mulla on vuodelle 2012.

Sitä ennen kerron nopeasti tulevasta viikonlopusta. Saatin kiva porukka kasaan. Mennään keskelle ei mitään juomien ja syömisten kanssa. Mulla on juotavaa niin paljon, ei kalorimääriä niistä edes viitsi laskea. Koitan siellä olla syömättä.

1.1. alkaa mulla tipaton tammikuu ja herkkulakko + laihdutus, joka on vähän aina menossa ;)

VUONNA 2011
*Surin P:n itsemurhaa ja sain apua sen asian käsittelemiseen
*Paino pomppi 54-62 kg:n välillä
*Ahmin
*Dieettasin ja rääkkäsin itseäni
*Ostin paljon ihania vaatteita
*Tutustuin paremmin Pelottavaan
*Menin ihastumaan Pelottavaan
*Sain miljoona paniikkikohtausta,
*mutta tänä vuonna myös sain apua paniikkiin
*Olin 1kk polttamatta, kunnes taas sorruin
*Pysyin Suomen rajojen sisällä
*Tapasin ihmisiä, jotka luulin jo menettäneeni kokonaan
*Riitelin kavereiden kanssa enemmän kuin tapanani on
*Aloin syömään säännöllisesti lääkkeitä
*Muutin
*Hmm. Etsin koko vuoden itseäni, enkä löytänyt
*Laitoin mun ja Pelottavan jutun tauolle
*Vietin ikimuistoisia hetkiä yhdessä ystävieni kanssa
*ja ihmettelin miten ihmeessa mulla voi olla niin ihania ystäviä..

VUONNA 2012
*Laihdun 8kg
*Liikun paljon
*En syö herkkuja ainakaan kahteen ensimmäiseen kuukauteen ja senkin jälkeen erittäin maltillisesti
*Tipaton tammikuu
*EN AHMI
*Lopetan sopivaan väliin tupakoinnin
*Koitan nauttia elämästä
*Yritän olla parempi ystävä ystävilleni
*Teen jotain merkittävää, en tiedä vielä mitä





HYVÄÄ UUTTAVUOTTA JA TSEMPPIÄ KAIKILLE
UUDENVUODEN LUPAUSTEN KANSSA :) <3

Vähemmän hankalaa uuttavuotta, kiiitos

Ei helevetin helevetti. 2 päivää oon juonut, ja kuinkahan paljon tyhjiä kaloreita tosta juomismäärästäkin on kertynyt. Olo on iso, maha pömpöttää, päätä särkee ja asiat menee päin vittua.

Muutamia syitä vitutukseeni..
1.Panin poikki kokonaan Pelottavan kanssa. En vaa pysty. Ja vittu, miks mua ahdistaa nytkin? Ja ahdisti sillon ja jaja aina kaikki tuntuu niin väärältä?
2. Kavereiden kanssa riita uudestavuodesta, miksi helevetissä ne tekee kaikesta niin vaikeeta !?
3. Riidan yhteydessä yksi kaveri väitti mua itserakkaaksi, koska aattelen mikä ois mulle parasta. VITUN VITTU, tiedäispä vaan kuin HELEVETISTI vihaan ITSEÄNI ja olisin heti valmis tappamaan itseni, jos osaisin olla itsekäs ja olla ajattelematta miltä äidistä tuntuu.
4. Oon syönyt ja juonut liikaa. Läskiläskiläksi ahdistaa !
5. Mulla ei ole rahaa, ja laskut maksamatta.
6. Olen niin PETTYNYT ystävääni, helkutti. Luulin joskus että se vois ymmärtää mua. Mutta vitut.
7.Vituttaa sekin että kaikki olettaa, että multa ei tarvi kysyä ikinä mitään kun mulle käy aina kaikki, vittu, miks mun ei anneta päättää mitään.
8. AHDISTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA tää vitun läski olo. Lääkkeet loppuu, pitää mennä lääkäriin. En halua.
9.Pikkuveli on myöntänyt että sillä on alkoholi ongelma, joka aika ratkasevasti häiritsee sen opiskelua, eihän siinä mitäänn.. Mutta vittu, kun en sitäkään osaa auttaa. En osaa edes itteeni auttaa.
10. En osaa nukkua, kun mietin VITTU MUITA ja sitä että miks helevetissä oon viel täällä.
11. Vituttaa kun P ei jättänyt mitään viestiä jälkeensä, nyt valvon niin helvetin usein miettien että mitä vittua sen päässä liikku ja miks helevetissä en osannut auttaa sitäkään :(
12. Vielä enemmän vituttaa se, että vaikka P:n itsemurhasta on kulunut jo vuosi, niin ei se tarkoita sitä, että mä oisin selvinnyt siitä, enkä surisi enää P:tä. Miten vitussa mä voisin olla surematta niin tärkeätä ihmistä? Miksi vitussa kaikki olettaa että vuosi on tarpeeksi pitkä aika toipua surusta? Ei todellakaan ole. Ainakaan mulle.
13. Vituttaa olla epänormaali, masentunut paska.


Kunnon angsti joo. Mutta,. Oli pakko. Anteeks kiroilu ja ruma teksti.

aamupaino+itkupotkuraivari

57 näytti vaaka, kun olin täysissä pukeissa, juonut kaksi kuppia kahvia, syönyt ½mandariinia, 8 viinirypälettä, 8 teelusikallista riisipuuroa. Taidankin olla lopun päivää syömättä. :/ Miten voi paino olla 2kg enemmän kun noin 5päivää sitten !? Tai no voihan se olla, tolla syömisella :( däogöjsd-lgjÖDSM
fgåwdsk
.vmknhdf-.hbmdf,hksd
sad
gdf
sg

Ärsyttää. Itkettää. Kiukuttaa. Missä se nyrkkeilysäkki on jota voisin hakata niin paljon ja niin kauan että rystyset olisi verillä?

Mulla on farkut ja tavallinen pitkähihainen t-paita päällä - ahdistaa. Kaikki muodot näkyy liian selkeästi. Myös  turvonnut vatsa ja jenkkakahvojen alut.

Vois alkaa paastoamaan viimeistään kun pääsee kotoa pois.

Jouluaatto, vihdoin ohi

Ennen joulu oli niin vuoden odotetuin päivä. Ja nyt. Se on päivä jonka voisi mun puolesta hypätä yli. Onhan sen kiva antaa rakkaille lahjoja ja tehdä ne hetkeksi iloisiksi, mutta silti. Jouluna tulee mieleen se onnellinen lapsuus, odottaminen ja jännittäminen ja yhdessä perheen kanssa oleminen.

Ollaanhan me nykyäänkin perheen kanssa joulu, mutta kun yksi puuttuu, niin tuntuu vaan niin pahalta. P:n itsemurhan jälkeen oon inhonnut kaikkia juhlia. Sen hautajaiset oli sillon yhtä helevettiä, ikinäikinä ollut mitään niin karseeta. Ja sen jälkeen oon ihnonnut entistä enemmän kaikkia juhlia ja isoja tapahtumia.

Mutta kuitenkin jouluaatosta selvitty. Ahdistaa pelkästään kun ajattelee mitä on tullut syötyä. Ettei tuu mitään kohtausta niin jätän kirjottamatta mitä tuli syötyä. Ahmimishäiriöön sairastanut minä nujersi anoreksiaan sairastuneen minän. FUCK. Ei sen näin pitännyt mennä, ei todellakaan. Nyt alkaa sellanen rääkki.

Oon miettinyt tänään itsemurhaa. Mita mä täällä yritän räpiköidä, kun jokaikinen päivä on jonkinmoinen taistelu itseni ja ahdistuksen kanssa. Mutta en mä voi tehdä sitä mun porukoille. Mut, ainoa mitä voin tehdä niin on itseni laihduttaminen sairaan pieneks. Itseni kiduttaminen. Satuttaminen. Sairastattuminen entistä pahemmin.

Kriisi taas Pelottavan kaa. Oon sille ihan kauhee ja silti se haluais jotain ja se pelkää menettävänsä mut. Ois tehnyt mieli sanoa että luultavasti se ei ikinä tuu pääsemään niin lähelle mua, että se vois menettää jotain kun se menettää mut.

MUUTEN nyt alkaa karkkilakko !

fucking ahdistus ei anna mun nukkua

 .. 

Enkä mä vaan jaksa elää.

Enkä haluais kuolla.

Mä haluaisin vain nukkua ja herätä sitten kun kaikki ois kunnossa. Kuhan saisi edes yhden yön nukuttua. Mutta katotaan taas aamulla, kun silmät seisoo päässä ja luomet painuu kiinni vasta siinä vaiheessa. Mitä helvettiä mä oon tehnyt sulle Nukkumatti, kun et enää tuu mun luo kun varmaan vasta viimeisenä !?

Kuuntelin tätä laulua äsken ja jotenkin se kuulosti minulta nyt ja tulevaisuudessa. Yksinäisyys.

Mitä vittua en päästä ihmisiä tarpeeks lähelle. Oma valinta. Vai onko sittenkään? Valitsiko sairaus puolestani?

http://www.youtube.com/watch?v=r0pehvh4tCE

Voiko kukaan pelastaa mua, koska haluan että joku pelastaa? Voiko joku olla niin taitava, että onnistuu pelastamaan minut vaikka haukkuisin sen kuinka paskaks ja häätäisin sen luotani kauaks? Mahtaako kukaan mulle mitään, jos en itsekkään mahda?

Koska niin ahdistaa joulu, pitää tehdä suunnitelma miten pääsen takas kuntoon joulun jälkeeen.

Kotona=jatkuvaa syömistä

Tulin porukoille jouluks. Lupasin eilen äidille, että leivon tänään hänen kanssaan. Niin me sitten leivottiin, ja en edes uskalla laskea tälle päivälle kertyneitä kaloreita :( Odotan niin että joulu on ohi. Ja pääsen pois täältä ja kukaan ei seuraa mun syömisiä, eikä joka paikassa ole tarjolla jotain hyvää ja houkuttelevaa.

Mietin vaan sitäkin, että miks mä syön? Tai siis tarviihan ihminen ruokaa, kyllä mä sen ymmärrän. Mutta joka kerta kun syön, se ruoka ei edes ole hyvää, sitä vaan syö koska on pakko ja tekee mieli ???? vaikkei se ole edes hyvää. Ja sitten sitä syö ja syö syömisen ilosta vähän enemmänkin, kunnes tulee ahdistus ja tulee liian tietoseks omasta kropasta. Ja sit tulee katumus. Liikunta. Syömättömyys. Kunnes taas päästään kierteen alkuun eli syömiseen.

Miten joku syöminen voi aiheuttaa näin paljon ahdistusta?

Oksettaa. Tunnen itseni isoksi. Maha pömpöttää. Miksi en ikinä syödessäni muista mikä olo siitä tulee..? 

Pyörin viime yön ahtaassa sängyssä. Ja päässäkin  tuntui ahtaalta. Liikaa ajatuksia liian pienessä tilassa. 

Ajattelin Pelottavaa. Tykkäänkö siitä edes? Ja aloin kaipaamaan edellistä ihastustani todenteolla :o !? Mitäh, miten mä voin olla näin sekasin?

Ja miten jotkut ihmissuhteet voi aiheuttaa vielä niin paljon lisää ahdistusta?

Ja miten ihminen voi olla näin hukassa itsensä kanssa, ettei edes tiedä omia tunteitaan?

Itkin eilen äidille, ei sille voi valehdella. Syömisjutut jätin kertomatta, ettei se sitten kyttää koko ajan mitä suuhuni laitan. Äiti sanoi, että mun pitää mennä uudelleen lääkäriin ja puhua että onko toi lääkitys edes riittävä. Ja paska, tajusin että mulla loppuu just uutenvuotena lääkkeet, shit. Pitäis äkkiä varata lääkäri ja äh. En jaksa lähtee lääkäriin käymään mun paikkakunnalla asti. Enkä muutenkaan tykkää käydä lääkärissä. 

Nyt voisin lähtee nukkumaan. Valvotut yöt alkaa tuntumaan kehossa ja mielialassa ja kaikessa. Aamulla lenkille ja haudallakin vois käydä..

Tired.

Ja viime yön taas pyörin. Ajatukset juos kilpaa mun pään sisällä.
Ajattelin Pelottavaa. Entä jos en pysty vastaamaan sen tunteisiin? Koska mä tiedän nyt Pelottavan tunteet mua kohtaan, omistani en ole vielä sanonut mitään, koska en yksinkertaisesti tiedä. Ahdistavaa, en voi luvata sille ikinä mitään. En ikinä. Niin kauan kun paniikkii kuristaa mun kurkkua tiukan paikan tullen, niin kauan kun masennuksen mustat pilvet leijuu mun yläpuolella, niin kauan kun ahdistus syömisestä seuraa mua joka paikkaan ja niin kauan kun olen näin iso niin niin kauan joudun pitämään etäisyyttä Pelottavaan. Eli koko loppu ikänikö ?
Vai vuoden, vai kaks vai kymmenen vuotta? Miksi noi lääkkeet ei ole vieläkään auttaneet?

Koska nukuin yön huonosti ja maha oli erittäin sekaisin eilisen ahmimisen jälkeen ja ravasin sitten ruikulla vähän väliä ja päätin lopettaa suklaan syömisen. Niin kuitenkin taisin joskus aamuyöllä saada unta. Aamulla kello soi puoli 7. En herännyt. Olisi pitänyt herätä.

Ois ollut psykologille aika, ehkä se ois ollut tarpeenkin kun tää ahdistus taas on ollut niin voimakasta. Paniikkikohtaukset oon pystynyt hallistemaan. Oon ylpeä ja iloinen siitä.
Oisin halunnut kertoa sille Pelottavasta. Ja siitä kuinka ahdistaa mennä kotia jouluksi. Ja siitä kuinka ahdistavaa on viettää toinen joulu ilman mun rakasta läheistäni. Ja siitä kuinka mua ahdistaa jo ajatus minusta istumassa ruokapyödässä jouluaterialla vanhempien haukan katseiden seuraamana.

Aamulla kävin vaa'alla ja se näytti 54,8 HAPPYHAPPY ! Onneks meni maha sekaisin eilisen syömisistä.

Aloitan jo ruokapäiväkirjaa..

AAMUPALA
2 kahvia rasvattomalla maidolla
Hedelmäsmoothie = itsetehty, sisälsi kaksi pientä junior banskua ja päärynän ja vettä
Mehukeittoa, jossa kaloreita alle 10/100g

Ja niin! Pitikin jo eilen kirjoitaa, että kiitos vaan ensimmäiselle lukijalle! :) you made my day !

Mä niin tykkään joulusta, muttan sitä syömisestä. Paska.
Tulispa mulle mahatauti jouluksi. Tai vaikka kuume mielummin.

asälfjas!3vq pjkr

Jotkut meistä rakastavat syömistä. Vaikka samalla he vihaavat syömistä ja sitä
tunnetta syömisen jälkeen. Mutta he eivät voi olla syömättä
vaikka kuinka yrittäisivät.



BTW. JOULULOMA ALKOI ! ja ahdistus.
Tänään oon syönyt monen monta leipää, kouluruokaa, banaanin ja after eight RASIAN JOSSA OLI
KOLMESATAA GRAMMAA SUKLAATA
JA VARMAAN MILJOONA KALORIA !
EI NÄIN :(



Joulun kun koitan selvitä vielä normaalilla syömisellä,
voin alkaa tutustumaan anaan.
Mielummin olen luuranko,
kuin ahmiva paska.


Aattelin, että sanon Pelottavalle ettei musta oo enää mihkää ja
pyydän siltä aikaa.
En halua enää elää.
Nii miks mä edes päästäisin sitä
mun lähelle.
Miks.


Tavoitteena siis on edelleen joku 50kg, eli jos paino pysyy näissä lukemissa
mitä se nyt on ollut, niin joulun jälkeen ois enää 5KG PÄÄMÄÄRÄÄN <3

Olen vihainen.
Vain itselleni.
Tahdon jo
tuntea luuni
hentoisen nahan läpi.
Tahdon jo nähdä
sieluani peittävän
vain hauraan kuoren.
Mutta sinne on
pitkä matka.
Se tie päämäärään
on pitkäpitkä
vaikean vaikea
täynnä valheita,
täynnä epäilyksiä
täynää pettymyksiä.
Mutta kun sen kaiken
jaksaa,
niin saa olla
VIHDOIN
sellainen kun tahtoo.

Viikonloppu tunteiden vuoristoradassa

Perjantaina kaverini ilmestyivät oveni taakse. Ja pyysivät mut mukaan niiden kanssa yhden talolle.

Oltiin siellä viikonloppu. Ja juotiin. Ja mä avauduin niille Pelottavasta.

Ja ahdistuksesta.

Ja ne ymmärsi !?

Vau.

?

Perjantai-ilta oli mukava. Joutiin sillai sopivasti, mutta kun ajattelin sitä juomieni kalorimäärää, niin menin vessaan ja tungin sormet kurkkuun. Oksensin. Ja sanoin muille oksentaneeni siksi että yks mun juomista oli niin makea.
Meillä oli meno kova ja fiilis katossa.

Lauantaina tehtiin jouluostoksia yhdessä. Oli mukavaa. Kunnes Pelottava laittoi illemmasta viestiä, että se on ajelemassa tänne päin. Suljin puhelimeni, enkä vastannut mitään hänelle. Lähdettiin käymään kaupungissa ja kaupassa ostaa lisää juotavaa. Olin koko kauppa reissun hiljainen ja päässä pyöri miljoona ahdistavaa ajatusta. Pelotti niin paljon, kun tiesin etten voi nähdä enää Pelottavaa ilman että kerron enemmän itsestäni. Myöhemmin laitoin Pelottavalle viestiä etten voi nähdä häntä. Ja sammutin äkkiä puhelimen ennen kun se ehti vastata tai yrittää soittaa mulle.

Myöhemmin avasin puhelimen nähdäkseni mitä se oli vastannut. Ja sen viesti sai mut tuntemaan itseni niin paskaksi. Se oli mun takia tullut tänne ja mä mitään syytä kertomatta perun kaiken mitä oltiin suunniteltu. Ja se luuli että se johtuu siitä ettei mua enää kiinnosta ja siihen vastasin ettei se siitä johdu, vaan musta ja mun ongelmista.

Sitten kun kerroin kavereilleni tilanteen Pelottavan kanssa, ne painosti mua avautumaan sille. Tein sen fb:ssä. En olis pystynyt ääneen kertomaan kaikkea. Kerroin sille pääpiirteittän mun ongelmista, mutten näistä syömisjutuista. Kerroin mun huonosta itsetunnosta, paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Kerroin mun elämästä ja kaikista niistä asioita jotka on sekoittanut mun pään ja vienyt mun voimat. Jos en olisi juonut, en olisi voinut avautua.

Se oli lukenut ne ja pyysi anteeks ja otti osaa mun suruun. Se sano ettei mikään noista asioista vaikuta sen tunteisiin. Ja että se soittaa sunnuntaina, kun on saanut oman päänsä selväks.

Sit se soitti sunnuntaina, en olis varmaan uskaltanut vastata sille, ellei mun kaveri olisi pakottanut mua. Se tuli sit hakemaan mut sieltä talolta ja tultiin mun luo ja juteltiin molempien menneisyydestä. Tärisin, piti keskittyä täysillä hengittämiseen ja piti taistella paniikkia vastaan. Mä olin velkaa Pelottavalle selityksen. Ja mun oli täydennettävä mun tarinaa kasvotusten. Ja se oli vaikeeta. Sekin avautu mulle. Meillä on ollut tosi erilaiset elämät, mutta kyllä niistä löyty jotain samanlaistakin.

Taisin täristä koko sen ajan kun olin sen kanssa. Kylmän hiki valu pitkin ihoa. Välillä tunsin kun alkoi huulista ja käsistä lähteä tunto. Silloin olin pitkään hiljaa ja koitin keskittyä hengittämiseen ja siihen etten pyörry.
Syömään pystyin tänään ensimmäistä kertaa vasta äsken kun se lähti.

Se ois halunnut viedä mut syömään, mutta sanoin etten pysty syömään nyt mitään, kun hermostuttaa niin paljon ja sit sanoin sille että mitä jos se lähtis, kun mulla on koulujuttuja. Mitä mulla onkin, ja mihin mun pitäis löytää jotain voimia, että saisin tehtyä ne.

Ja mikä mun olo on nyt?
Mä en tiedä.
En todellakaan.
Ahdistaa ja pelottaa !? EDELLEEN????
Tavallaan mä oon onnellinen, kun uskalsin vähän avautua.
Kuuluko ihmiseen tutustumisen olla näin vaikeeta?

PS. Kävin äsken vaa'alla ja se näytti sitä sama kun aina eli 55,5

Hyviä leffoja?

Jotka auttais tähän masennukseen? Leffa ehdotuksia kiitos, tiedossa pitkä viikonloppu, jos näin ahdistaa.

Aloitan nyt leffalla jonka nimi on Chloe

Ahmimispäivä2 ! + ahdistus

Eli eilen.
vaaka näytti samaa kun toissapäivänä ja tänään.
55,6 tais olla, ei ihan sama mutta kuitenkin.

Eilen sorruin illalla juomaan pirtelöä ja syömään tortillaa.

Tänään. Sorruin syömään
RASIAN GEISHA-SUKLAATA
3 LEIPÄÄ+ kaikki mahdolliset täytteet
PERSIKKAA
MAKARONIMÖSSÖÄ
MUROJA PALJON
MYSLIÄ
SIPSIÄ

hyi helvetti.

Hyppisinkö kuuhun vai mitä.
Ahdistaa.

Ahdistaa.

Tahtoisin vetää pussin päähän. Narun kaulaan. Ihan mitä vaan. En halua nähdä kavereita. En jaksa.
Ahdistaa sekin.

Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. Tulee paniikki. Paniikki.
Hengitys ei kulje, tai kulkee mutta liian nopeasti ja
happi ei mee perille asti.
Kurkkua kuristaa.
Itkettää.
Tekisi mieli huutaa.

Herra Pelottava. Ei musta ole tähän. Ei vaan ole. Mä haluan sut, mutta mä en halua sua kun mä olen mä.
Ystävät, mä haluan pitää teistä kiinni, mutta en voi. En vaa välttämättä jaksa. Ei musta ole siihen, musta ei ole huonoksi kaveriksi. Ei perfektionisti halua apua. En halua että autatte mua, koska kukaan ei kukaan ei koskaan voi ymmärtää mua.
Perheeni, mietin monesti, miten oon noin ihanan perheen saanut, mä taidan olla kasattu jostain jämäpaloista vajaanaiseksi ja niin erilaiseksi kun te. Älkää rakkaat musta huolehtiko. Älkää yrittäkö auttaa, ette te voi, ette te osaa, enkä mä halua apua. Kukaan ei voi auttaa mua.

Masennus.
Ahdistus.
Yksinäisyys.

Oon yksin, vaikka mulla on kaikki teidät. Mutta silti, ei se riitä. Kukaan ei ikinä pääse tarpeeksi lähelle minua. Ei kukaan. En voi päästää ketään tarpeeksi lähelle.

Nyt tupakalle, koitan hengitellä savua syvään, rauhottua ja aatella että ehkä joskus ehkä joskus kaikki on ok. HAHA.

http://www.youtube.com/watch?v=TRI5QLHbs9I

Mukavamukava päivä! Siis ERITTÄIN MUKAVA

Aamun aloitin vaa'lla. Piti monta kertaa nousta uudelleen vaa'alle sillä ajattelin sen olevan rikki. Mutta tätä se vaaka kuitenkin näytti:

Huomenna se tuskin näyttää noin vähää, sillä tänään on syöty ja HYVIN. Siitä lisää ruokapäiväkirjassa.

Aamulla nousin aikaisin. Yksi kaverini tuli yöllä luokseni ja jäi tänne nukkumaan ja hän lupasi olla aamulla kadonnut ennen kun herään, mutta herättyäni kymmeneltä hän oli vielä täällä ja koisi monta tuntia mun heräämisen jälkeen.

Tänään on ollut taas yhdenlainen tuhlauspäivä. Mutta sijoitin kyllä viimeset pennini hyviin juttuihin. Ensinnäkin ostin blenderin ! Ah, pääsen tekemään kaikkia ihania terveysjuomia ! <3 Ja sitten ostin hiihtopuvun! Senkin ostamisesta olen kauan haaveillut, sitä voi talvella käyttää juostessa ja hiihtäessä.

Tänään ruuan jälkeen oltiin kolmisen tuntia kavereiden kanssa ulkona ja laskettiin mäkee ja rämmittiin lumipenkoissa ja hauskaa oli. Sen jälkeen lämmitettiin sauna. Saunaan meno mua aina ahdistaa, kun kaikki näkee mun vartalon. En vaan kestä sitä. Tulee iso olo, jos joku katsoo mua alasti. Saunan jälkeen ne tyrkytti suklaakakkua yms. ja jouduin syömään ettei ne alkaisi kyselemään :/

Näin viime yönä painajaista. Olin porukoilla käymässä ja yhtäkkiä Pelottava ilmestyi sinne. Menin alakertaan piiloon ja katsoin itseäni peilistä. Sieltä takaisi tuijotti läski ja rumasti pukeutunut minä. En voinut mennä ylös, vaikka tiesin että Pelottava odotti sielä minua. Ahdisti.

Tänään Pelottava kyseli josko nähtäis viikonloppuna. Ensin se kyseli lauantaista ja olin jo sopinut sille päivälle muuta menoa ja huokaisin helpotuksesta - pelkään nähdä sitä, vaikka sitä kuitenkin haluan.. No kohta se sano että mites sunnuntai? Siihen en voinut vastata enää kieltävästi vaan suostuin. Hyi, mahassa velloo. Pelottaa. Ahdistaa. Hymyilyttää. Itkettää.

Ehkä mun pitää yrittää puhua Pelottavalle kaikesta mitä tunnen. Ja siitä kuka mä olen. Ainakin kertoa kaunisteltu versio minusta. Mutta en tiedä, uskallanko paljastaa itsestäni mitään. Entä jos se juttu alkaakin etenemään liian nopeasti ja paljastan itsestäni liikaa ja Pelottava loukkaa minua käyttäen aseena huonoa itsetuntoani. Tai entä jos itse loukkaan Pelottavaa..

En jaksa miettiä. Ei pitäisi miettiä liikaa. Mutta sitähän mä aina teen..
Nyt vielä toiseen masentavaan aiheeseen, nimittäin ruokapäiväkirjaan...

AAMUPALA
3 luumua     64kcal
Päärynä       63kcal
kahvia          69kcal (join neljä kuppia..)

LOUNAS
1,5 makkaraa (hiillos kevyt..) 225kcal
15g juustoa 42kcal
100g perunamuussia 77kcal

ILTAPALA
50g suklaakakkua 220kcal       
3 tuc-keksiä 300kcal


YHT. 1060kcal 


Erivärisellä oon ruuat jotka olisi voinut kalorimääriensä takia jättää syömättä.. Tänään näin. Huomenna ehkä paremmalla ruokavaliolla.

Hyvää yötä! Mä lähden jo näin kymmeneltä nukkuun, aamulla aikasin herätys ja vois melkein kokeilla blenderiä :)

Huomasimpa juuri, että kaikkien kirjotuksien kellon aika on ihan perseellään :o

Thinspo - i love

En enää kestännyt sitä että ensimmäisenä blogissani näkyy läskeistäni kuvat. Ja kun en mennytkään kaverini luo- koska siellä oli kuulemma paljon väkeä ja sehän mua ahdistaa- niin päätin sitten lukea ihmisten blogeja ja kopioida sieltä kuvia, jotka kannustavat minua laihduttamisessa. :)
Tällä kertaa ois luvassa kaikenmaailman kuvia mihin ihastuin :) Joskus laitan unelmajaloista, -käsistä,-mahoista jne omat :)

Nää on nyt sekalaisessa järjestyksessä, kuva teksteistä voi päätellä mitkä on mun ehdottomia suosikkeja :)

Ballerinahan oon aina halunnut olla :)

Aivan upea !

Jalat <3

Normaalin kaunis

Ois jo kesä ja kun ois tossa kunnossa siihen mennessä !

Toivottavasti voin ens kesänä Pelottavaa kuvailla noin bikineissä ja itsevarmana :)

VAU!

Tää kuva <3

Rikosta seuraa aina rangaistus

Päätin, että aina sortuessani turhiin kaloreihin joudun "kärsimään rangaistuksen". Tällä kertaa se oli 100 vatsalihasliikettä ja tänne teille näkyviin mun läskit :/ Ja huomenna aion piinata itseäni lisäämällä unelmavartalon kuvia tänne. Sellasia kuvia, jotka laittavat minut tajuamaan miksi yritän syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Eli thinspo-postaus luvassa :)

Mutta nyt tänään tässä ja nyt karu totuus vartalostani:

JENKKAKAHVAT JA SELKÄLÄSKIT! HYI !

PÖMPPÖMAHA; HYI ! 

PÖMPPIS SIVUSTA

PEILIKUVAA, LIIAN PAKSU OLEN :/

PAKSUT JALKANI TAKAA

LÄSKILÄSKIPERSE


Tästä on hyvä aloittaa laidutus, on ainakin mistä laihduttaa.

Ruokapäiväkirjaan muutoksia

Täällä mä haukun hiljaa mielessäni itseäni ja tunnen suurta inhoa itseäni kohtaan. Miten joku ihminen voi olla näin kusipää !? 

Söin sitä jugurttia mitä pitikin ja sen jälkeen sorruin syömään Fitness Yoghurt-muroja rasvattomalla maidolla ainakin 100g ellen enemmän ja niissä on 399kcal/100g  ! Taitaa jäädä luumut ja muut syömättä. Onneks kello on pian 6 illalla niin ei tarvitse enää syödä muuta, mutta kyllä ärsyttää kun en pysty syömään vain vähäsen.. 

Ja mitä minäkin ostan tollasia huokutuksia kaappiini !?

Mitä munkin täyty tollasia taas syödä, kunnon sokeri ja kaloripommeja :(

 

Nyt se alkaa ! Laihdutus meinaan

Nukuin viime yön niin hyvin, minuutin yli kakstoista tänä aamuna raotin silmiäni. En edes muista millon olisin saanut nukuttua noin hyvin. Aamukahvin jälkeen menin alas tupakalle ja tein päivän hyvän työn avaamalla oven vanhalle miehelle, jolla oli toisessa kädessä kävelykeppi ja toisessa ostoskassi. Se kiitteli iloisena ja itselle tuli hyvä mieli.

Juotuani lasin vettä ja kaksi kuppia kahvia muistin etten punninnut itseäni. Äkkiä siitä vaa'alle sitten..
Ja tälläistä lukua se vaaka näytti:

Aamupaino ja laihduttamisen lähtöpaino :)

Ulkona oli niin talvinen sää, että päätin lähteä kävelylle. Juoksemaan olisi tehnyt mieli, mutta flunssan takia varustauduin kävelylenkkiin. Tein 1h15min mittaisen lenkin ja osan matkaa hölkkäsin. Tuli kyllä hyvä fiilis ja punaiset posket ja sen jälkeen oli ihana mennä kuumaan suihkuun.

Sitten sitä ruokapäiväkirjaa:
2 kuppia kahvia rasvattomalla maidolla

Mitään en ole vielä syönyt mutta tälläinen odottais jääkaapissa:

60kcal/100g

Mulla on jäljellä tuota jugurttia n. 80g eli kaloreita tulisi alle 60 !

Illalla meen kaverini luo ja koitan parhaani mukaan vältellä syömistä. Kahvia luultavasti juon. Ja jos illalla nälättää taidan syödä luumua. Luumussa kaloreita on 40/100g. Ja mulla on tuolla kolme luumua joiden yhteispaino on 165g eli kaloreita tulisi alle 80 lisää. Ja eiköhän noilla pitäisi tämä päivä pärjätä :) Nyt on oikeen laihdutus innostus puskenut pintaan!

Pakko muuten kertoa yks juttu. Mökötin vähän Pelottavalle, kun ei se ole laittanut mitään viestiä parane pian viestin jälkeen. Ootin että se olisi jotain muutakin laittanut kun en mennytkään sinne. No tänään se laitto että joulukalenterin luukun alta tuli sydän ja lähetän sen nyt sulle niin tiedät että susta välitetään :) . Voee, menin vähän hämilleni, meidän juttu on meinaan niin alkutekijöissään, ettei vielä voi sanoa edes tuleeko tästä koskaan mitään.

Jos Pelottava jaksaa odottaa ja yrittää, niin voi ehkä tullakkin, mutta helppoo tää ei tuu olemaan sillekkään, koska olen sitoutumiskammoinen vaikka haluankin rinnalle jonkun joka rakastaa ja jonkun jota myös minä rakastan. Ja haluan joskus oman perheen. Haluan elää normaalia elämää. Kuinkahan pitkä matka mulla on siihen, että hyväksyn itseni ja päästän jonkun lähelleni ja annan sen rakastaa mua ?

Kaksoiselämää

Oikein kun miettii, musta voisi ehkä tulla jopa näyttelijä. Ja siitä tulekin mieleen yhdestä laulusta tälläinen kohta:
"Sä taitavasti peitit jäljet kyynelten ja kun en pinnan alle katsonut, niitä koskaan nähnyt en.."
Tuo pätkä on Johanna Kurkelan Kulta pieni laulusta ja se laulu on yks suuria suuria tunteita herättävä laulu. Ainakin mulle ja sitä on tullut erään rakkaan itsemurhan jälkeen kuunneltua, ne sanat on suoraan omista ajatuksista.

Kuitenkin palataampa asiaan, elikkä miksi musta vois tulla jopa näyttelijä.
Tänään yksi ystäväni halusi tulla käymään luonani. Sanoin olevani kipeä (?!?!?) en todellakaan edes ole, mutta ahdisti silloin ja olin eilen perunnut viikonloppu reissun kaverini luo samalla tekosyyllä, joten päätin taasen hyödyntää sitä. No.. Tää mun ystävä sit tuli käymään ja juteltiin ilta ja syötiin siinä ja oli kyllä mukavaa ja minä taitavasti esitin onnellista ihmistä ja höpisin siitä kuinka oon ollut kipeenä ja kuin kurjaa se on.

Oon miettinyt sitä että eikö ne tajua noi mun ystävät, että valehtelen aina niille että oon kipeä, mutta muuten kunnossa ja olen syönyt jne.. Ja joskus aina kun olen onnistunut monen ponnistuksen jälkeen laihduttamaan, niin ne ihmettelevät miksi olen niin laihduttanut ja minä kätevästi vastaan että kun en itekkään tiedä miten tässä on näin päässyt käymään, oon mä ihan hyvin kyllä syönyt.. haha. Tietäisivätpä vaan mitä taistelua se aina on ollut että on saanut pudotettua painoa. Sitten kun taas alkaa huono jakso ja ahmiminen he ovat sillain että on mukava nähdä sua noin hyvässä kunnossa ja minä vastaan että niin oon koittanut syödä terveellisesti ja tarpeeksi etten olisi liian laiha. Ja hahhaha taas. Todellisuudessa olen ahminnut kaiken mitä eteen oon tullut ja vihannut itseäni sen takia tuhat kertaisesti ja samalla kun vakuuttelen heille että olen yrittänytkin saada lisää painoa niin hiljaa mielessäni ajattelen että kuhan tää viikonloppu on ohi niin alkaa sellainen laihdutus ettei ennen oo nähty ja ens kerralla kun tulen tänne, niin olen monta kiloa laihempi...

Oon varmaan ihan hirveä ihminen monen mielestä. Kun elän tälläistä kaksoiselämää, esitän muuta kuin olen. Välillä oon vähän verhoja raottanut kavereilleni ja he ovat hieman saanneet kiinni mitä mielessäni ehkä saattaa liikkua, mutta varon todellakin totuuden kertomista. Ehkä ne jopa saattaisivat ymmärtää. Mutta ei, ahmiminen on maailman noloin ja ahdistavin asia. Jos oisin anorektikko enkä joku sekasyömishäiriöinen niin sillon se olisi helpompi kertoa muille.

Tänään oli taas joku vamma päässä, kun ahmin MUROJA ! Oikeen sokerisia paskoja nekin, mikä hemmetti mua vaivaa!?

Tuossa yksi kolmesta muroannokseasta jotka syin. Miten mä pystyn :o ? Hyi, huomenna kyllä aloitan sen laihdutuksen ja lupaan laittaa tänne ruokapäiväkirjaa ja liikuntapäiväkirjaa myös. Tsemppiä mulle. Aamulla punnitsen itseni ja siinä alkaa sitten matka 50-kiloiseksi :)

Hyvää yötä <3

Hehee, taas kirjoittelemassa :)

Oon kovasti koittanut urakoida blogini kanssa ja sain jopa lisättyä tämän blogilistaan, mikä toivottavasti tarkoittaa sitä että saan blogilleni lukioita :)

Alan pian kameran kanssa napsimaan kuvia vähän joka puolelta, asioista joista pidän ja ehkä jopa itsestäni niin selkenee ainakin se, että millaisen ihmisen blogia luette :)

Pakollinen lisäys äsköiseen kirjoitukseen

Ensinnäkin, tämä laulu: 

http://www.youtube.com/watch?v=jQc9o60XWrY

Siitä tulee aina haikee mieli, tavallaan noi sanatkin osuu omalle kohdalle sillai jännästi. 

Sit toinen lisäys. Eli luin jonkun blogia ja päädyin sieltä tälläiselle sivulle: http://www.healthyweightforum.org/eng/calculators/calories-required/

Tuossa on mulle vastaus kalorimääristä, joita täytyy syödä, tiputtaakseni painoa 9kg 

kahdessa kuukaudessa. Luultavasti joulu kotona sotkee tuon suunnitelman, mutta koitan jouluun asti elää niukalla ravinnolla ja sit aloittaa tuon taulukon mukaan.

Results:

Wk	Calories  (per day)	Wt(kg)

-	1682	58
1	524	56.95
2	512	55.9
3	501	54.85
4	489	53.8
5	477	52.75
6	465	51.7
7	454	50.65
8	442	49.6

Blogin muotoilua, vapaapäivä, suklaata, itseinhoa

Mun piti eilen lähteä tuonne kauemmas kaupunkiin junalla yhdessä ystäväni kanssa.
Nuori Herra Pelottavakin asuu siellä ja mun monia kavereita.
Olisi ollut mukava mennä sinne pikkujouluihin, nähdä kavereita ja
pitää hauskaa.
Mutta bestikseni ahdistus tuli taas luokseni..

En vaan voinut lähteä. Ahdisti ajatus siitä että joutuisin kohtaaman
Pelottavan muiden nähden. Ahdisti ajatus siitä, että muut huomaisivat
että me taidetaan tykätä toisistamme.
Ahdisti ajatus siitä, että pitäisi olla sen kanssa kahdestaan ja sen
jälkeen muut kaverini kyselisivät mitä me puhuttiin ja tehtiin.
KUN EI ME OSATA PUHUA !
Mä en halua kertoa itsestäni, ei se varmaan haluais olla niin
mun kanssa, jos tietäis mun elämän tilanteen..
Läheisen itsemurhasta toipumista, itsesyyttelyä, itseinhoa,
kamppailua ruuan kanssa, ahdistusta, masennusta, siihen lääkitystä,
psykologilla käyntiä, itsemurha-ajatuksia.
Tykkäiskö se enää musta jos se tietäis kaiken tuon?
Oon muutenkin niin epävarma itsestäni, että miten mä voisin
riskeerata mitään kertomalla itsestäni :o !

No kerta jäin kotia, niin päätin ottaa "ilon irti" ajatellen, että
kerta vietän yksinäisen viikonlopun niin voin ihan hyvin ahmia lauantain
ja sunnuntaina alkaa taas dieetille. Hitto oon tyhmä !

Eilen olin ystäväni kanssa Prismassa. Ostimme paljon ruokaa !?!?!??
ja suklaakonvehteja :/ ja tämä neiti norsu söi ne kaikki konvehtit tänään loppuun.
Ja olokin sen mukainen. Millon lie opin syömään normaalisti.

Huomenna alan elää kahvilla, tupakalla ja välillä syön rasvatonta viiliä,
vähäkalorista mehukeittoa, hedelmiä ja kasviksiä. Lykkyä tykö mullekkin.
Tavoitteena ois tiputtaa pikkuhiljaa painoa 8kg. Lähtöpainohan on nyt
58kg, hyi !!!!!!! Onneksi ostin vaa'an niin voin seurata painoani.

Mutta ihanaaihanaa, ostin viikolla uudet farkut ja ne oli koko 34 <3

Tuntuu että kun olen sitten sen 8kg laihempi, voin ruveta tutustumaan
paremmin Pelottavaan. En halua että se näkee mun pömpöttävän vatsan
ja jenkkakahvat. Pelottava kun on hyvä kroppainen.

Voi olen niin kateellinen ystävälleni, hä on reilusti alipainoinen ja kertoi
elänneensä lähinnä viimeisen vuoden kahvilla ja tupakalla ja syöneensä
todella huonosti. Ennen hänellä oli tapana herkutella vähän joka päivä,
mutta nykyään hän ei syö herkkuja lainkaan. Täytyy ottaa hänestä mallia.

Olen koittanut muotoilla blogiani, mutta siinä menee varmasti kauan ennen
kuin opin muotoilemaan tätä paremmin, mutta hiljaa hyvää tulee :)

Nyt kahvin keittoon ja tupakalle <3

Itsenäisyyspäivä Nuori Herra Pelottavan kanssa

Se kyseli multa jo sunnuntaina, voisiko se tulla tänne minun asuinkaupunkiini joku päivä. Se halus mun kanssa kahville ja juttelemaan.
Ehkä siksi se halus jutella, että oon käyttäytynyt oudosti, ensin pidän paljon yhteyttä kun on hyvät hetket, sitten kun tulee ne huonot ja ahdistavat ja alkaa kaikki pelottaa, en pidä enää ollenkaan siihen yhteyttä. Mutta se ei sanonut siitä mitään. Ei me oikeen puhuttu mistään. Käveltiin hiljaa, välillä naurettiin, välillä jotain jonninjoutavaa höpistiin, poltettiin tupakkaa ((minäkin sorruin, kun jännitti niin paljon olla sen kanssa)).

Mulla oli hauskaa, huolimatta siitä, että ajattelin koko ajan että mitähän se sanois jos se tuntis mun paremmin, haluisko se silti viedä mua kivoihin paikkoihin ja olla mun kanssa.
Tai mitä jos se nyt tykkää musta paljon ja mä en pystykkään tähän, niin mitä sitten tapahtuu ? Satutanko mä sitä jos musta ei oo vielä siihen.
Sit mä mietin että mikä tää meidän juttu on, haluaako se jotain enemmän ja mitä mä ite haluan ja tunnen??
--En tiedä ja sehän tässä ahdistaakin.
Pelottaa että luulen olevani ihastunut enemmänkin, jos tää onkin jotain muuta.. Esim. että tykkään siitä vain siksi että on kiva joskus saada huomiota.
En tiedä.

Tiedän vaan sen, että se saa mun mahassa leijailemaan perhosia,
se saa mut hymyilemään,
se saa mut tuntemaan itseni kauniiksi ja kelpaavaksi,
mutta samalla se saa mut epävarmaks itsestäni, että
olenko edes tarpeeks hyvä tai olenko sitä mitä se luulee mun olevan,
se saa mut pelkäämään jotain samalla kun se saa mut uskomaan parempaan huomiseen.

Haluan tietää missä mennään, mitkä on kummankin tunteet ja ää. En kestä tälläistä.

Huomenna

aion taas yrittää uudelleen aloittaa kaiken alusta.

I will cry !

Taas se peikko sisällä alkoi vaatimaan omiaan.
Nyt oksettaa, itkettää, inhottaa.
Kuinka HELVETIN hyvä voi ihminen olla EPÄONNISTUMAAN?
Ahmin taas- hyi, tää olo, miks mä en muista tätä ennen kun aloitan ahmimisen.
Vihastuttaa. Harmittaa. Monen päivän "kevyet" syömiset on valunnut hukkaan,
littaan painunut vatsa pömpöttää eikä lenkille jaksa ähkyssä lähteä..

Miks tää menee aina näin..

Tää ulkoasu..

Muokkaan sitä kunhan on aikaa :) Tää bloggaus vaatii vähän opettelua, mutta enköhän mä ajan kanssa saa tästä oman näköisen.

Tänään ois iltavuoro.. Taitaa lenkki jäädä väliin, ainakin jos tässä istun..

Ruokapäiväkirja:

Aamupala:
100g valion maitorahkaa (0,3 % rasvaa)
40g mustikoita
30ml mustikkakeittoa (alle 10kcal/100g)
Kahvi+rasvaton maito

Aamupalan oon vasta syönyt, mutta olen suunnitellut mitä syön myöhemmin..

Lounas:
Kananmuna paistettuna
Porkkana
Vettä

Päivällinen:
Vihreetasalaattia tomaatilla, kurkulla ja feta-juustolla
vettä

Iltapala:
Mustikkakeittoa, ehkä kiiwi

Töissä:
paljon vettä ja kahvia..

Life´s shit

Joskus tuolla syvällä mieleni perukoilla pyörii ajatus elämästä.
Kysymyksiä, ajatuksia joita ei edes osaa selittää.
Ja kun oikeen ajattelee, niin alkaa masentamaan ja ahdistamaan,
koska on niin pieni ihminen suuressa maailmassa ilman vaikutus
mahdollisuuksia, edes omasta elämästä ei voi päättää tarpeeksi.
Asiat vain tapahtuvat ja harvemmin vielä niin kuin on suunnitellut.

Pienenä aina luulin, että olen 18-vuotiaana aikuinen ja menen komean
miehen kanssa naimisiin ja olen ammatiltani lääkäri tai eläinlääkäri
ja että olen rikas ja onnellinen. Ja että olen pullantuoksuinen muutaman
pienen suloisen lapsen onnellinen äiti. Hahahaha...

Todellisuudessahan olin 18-vuotiaana hukassa oleva tyttö ja itseasiassa
nytkin 20-vuotiaana olen yhtä hukassa.
Juoksen karkuun, jos joku tietää mielestäni liikaa minusta.
Silti haluaisin, että joku rakastaisi minua ja ottaisi minut syliin
ja sanoisi että kelpaan tälläisenä.
Vihaan itseäni, miten kukaan voisi edes rakastaa minua, jos
en edes itse siihen pysty..
Joka kerta kun katson peiliin näen tytön täynnä virheitä.
Ahdistuneen, masentuneen ja liian läskin tytön-
tytön joka rakastaa liikaa ruokaa ja lohduttaa sillä itseään..

Nyt mä aion muuttaa asioita, haluan oppia hyväksymään itseni
tälläisenä kuin olen. Haluan elää normaalia elämää,
OLLA NORMAALI. Koko mun mieli ja mun vartalo
huutaa ja anoo että jotkut asiat päässäni palautuisi normaaliksi.
Että,,
Ei muutakun yrittämään.

Tää laulu soi tossa vuos sitten radiossa, kun olin lenkillä.
Mun broidi oli kuollu aikasemmin ja en jaksanut enää "elää"..
Tai eläähän mun täytyi, mutta mitään en halunnut tehdä ja aattelin
että sitku.. sitku...

Ei mikään mun lempilaulu, mutta tuli mieleen että se mun veli
siel jossain laulaa mulle että hei herää sisko..
Joten rakas veljeni, joka saat lennellä mukana tuulen,
mä koitan ottaa taas kiinni elämästäni, vaikka sua en lakkakkaan
ikävöimästä..

http://www.youtube.com/watch?v=yWAV_WTSuBI

Kohti uutta, parempaa?

Päätin alkaa pitämään blogia, huolimatta siitä että olen huono kirjoittamaan. En osaa pukea outoja ajatuksiani sanoiksi. Mutta yritetään.

Olen jo pienenä tyttönä aloittanut laihutuksen ensimmäistä kertaa - kuitenkin tarkkanäköiset perheen jäseneni puuttuivat siihen ennen kuin se meni liian pitkälle. Myöhemmällä iällä jatkoin painoni tarkkailua. Ylä-aste meni hoikassa kunnossa ja en oikeen syönyt paljoa eikä minulla ollut tarvetta tarkkailla syömistäni. Pari vuotta ylä-asteen jälkeen sairastuin ahmimishäiriöön ja se aiheutti paljon ahdistusta ja eristäytymistä muista. Ahmin 2 vuotta, väliin mahtui viikkoja jolloin en ahminut ja sitten saattoi olla viikko että en tehnyt muuta kuin ahmin. Nyt tänä syksynä olen päättänyt päästä eroon tästä pahasta tavasta ja laihduttaa ahmimishäiriöstä tulleet kilot pois :) Ja sen takia loin tämän blogin, että saisin tukea muilta ja että saisin johonkin ilmaistua mitä päässä liikkuu :)

Eilen ostin vaa'an, että voin seurata miten tää kaikki sujuu :)