Se kyseli multa jo sunnuntaina, voisiko se tulla tänne minun asuinkaupunkiini joku päivä. Se halus mun kanssa kahville ja juttelemaan.
Ehkä siksi se halus jutella, että oon käyttäytynyt oudosti, ensin pidän paljon yhteyttä kun on hyvät hetket, sitten kun tulee ne huonot ja ahdistavat ja alkaa kaikki pelottaa, en pidä enää ollenkaan siihen yhteyttä. Mutta se ei sanonut siitä mitään. Ei me oikeen puhuttu mistään. Käveltiin hiljaa, välillä naurettiin, välillä jotain jonninjoutavaa höpistiin, poltettiin tupakkaa ((minäkin sorruin, kun jännitti niin paljon olla sen kanssa)).
Mulla oli hauskaa, huolimatta siitä, että ajattelin koko ajan että mitähän se sanois jos se tuntis mun paremmin, haluisko se silti viedä mua kivoihin paikkoihin ja olla mun kanssa.
Tai mitä jos se nyt tykkää musta paljon ja mä en pystykkään tähän, niin mitä sitten tapahtuu ? Satutanko mä sitä jos musta ei oo vielä siihen.
Sit mä mietin että mikä tää meidän juttu on, haluaako se jotain enemmän ja mitä mä ite haluan ja tunnen??
--En tiedä ja sehän tässä ahdistaakin.
Pelottaa että luulen olevani ihastunut enemmänkin, jos tää onkin jotain muuta.. Esim. että tykkään siitä vain siksi että on kiva joskus saada huomiota.
En tiedä.
Tiedän vaan sen, että se saa mun mahassa leijailemaan perhosia,
se saa mut hymyilemään,
se saa mut tuntemaan itseni kauniiksi ja kelpaavaksi,
mutta samalla se saa mut epävarmaks itsestäni, että
olenko edes tarpeeks hyvä tai olenko sitä mitä se luulee mun olevan,
se saa mut pelkäämään jotain samalla kun se saa mut uskomaan parempaan huomiseen.
Haluan tietää missä mennään, mitkä on kummankin tunteet ja ää. En kestä tälläistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti