Ajattelin Pelottavaa. Entä jos en pysty vastaamaan sen tunteisiin? Koska mä tiedän nyt Pelottavan tunteet mua kohtaan, omistani en ole vielä sanonut mitään, koska en yksinkertaisesti tiedä. Ahdistavaa, en voi luvata sille ikinä mitään. En ikinä. Niin kauan kun paniikkii kuristaa mun kurkkua tiukan paikan tullen, niin kauan kun masennuksen mustat pilvet leijuu mun yläpuolella, niin kauan kun ahdistus syömisestä seuraa mua joka paikkaan ja niin kauan kun olen näin iso niin niin kauan joudun pitämään etäisyyttä Pelottavaan. Eli koko loppu ikänikö ?
Vai vuoden, vai kaks vai kymmenen vuotta? Miksi noi lääkkeet ei ole vieläkään auttaneet?
Koska nukuin yön huonosti ja maha oli erittäin sekaisin eilisen ahmimisen jälkeen ja ravasin sitten ruikulla vähän väliä ja päätin lopettaa suklaan syömisen. Niin kuitenkin taisin joskus aamuyöllä saada unta. Aamulla kello soi puoli 7. En herännyt. Olisi pitänyt herätä.
Ois ollut psykologille aika, ehkä se ois ollut tarpeenkin kun tää ahdistus taas on ollut niin voimakasta. Paniikkikohtaukset oon pystynyt hallistemaan. Oon ylpeä ja iloinen siitä.
Oisin halunnut kertoa sille Pelottavasta. Ja siitä kuinka ahdistaa mennä kotia jouluksi. Ja siitä kuinka ahdistavaa on viettää toinen joulu ilman mun rakasta läheistäni. Ja siitä kuinka mua ahdistaa jo ajatus minusta istumassa ruokapyödässä jouluaterialla vanhempien haukan katseiden seuraamana.
Aamulla kävin vaa'alla ja se näytti 54,8 HAPPYHAPPY ! Onneks meni maha sekaisin eilisen syömisistä.
Aloitan jo ruokapäiväkirjaa..
AAMUPALA
2 kahvia rasvattomalla maidolla
Hedelmäsmoothie = itsetehty, sisälsi kaksi pientä junior banskua ja päärynän ja vettä
Mehukeittoa, jossa kaloreita alle 10/100g
Ja niin! Pitikin jo eilen kirjoitaa, että kiitos vaan ensimmäiselle lukijalle! :) you made my day !
Mä niin tykkään joulusta, muttan sitä syömisestä. Paska.
Tulispa mulle mahatauti jouluksi. Tai vaikka kuume mielummin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti