Oltiin siellä viikonloppu. Ja juotiin. Ja mä avauduin niille Pelottavasta.
Ja ahdistuksesta.
Ja ne ymmärsi !?
Vau.
?
Perjantai-ilta oli mukava. Joutiin sillai sopivasti, mutta kun ajattelin sitä juomieni kalorimäärää, niin menin vessaan ja tungin sormet kurkkuun. Oksensin. Ja sanoin muille oksentaneeni siksi että yks mun juomista oli niin makea.
Meillä oli meno kova ja fiilis katossa.
Lauantaina tehtiin jouluostoksia yhdessä. Oli mukavaa. Kunnes Pelottava laittoi illemmasta viestiä, että se on ajelemassa tänne päin. Suljin puhelimeni, enkä vastannut mitään hänelle. Lähdettiin käymään kaupungissa ja kaupassa ostaa lisää juotavaa. Olin koko kauppa reissun hiljainen ja päässä pyöri miljoona ahdistavaa ajatusta. Pelotti niin paljon, kun tiesin etten voi nähdä enää Pelottavaa ilman että kerron enemmän itsestäni. Myöhemmin laitoin Pelottavalle viestiä etten voi nähdä häntä. Ja sammutin äkkiä puhelimen ennen kun se ehti vastata tai yrittää soittaa mulle.
Myöhemmin avasin puhelimen nähdäkseni mitä se oli vastannut. Ja sen viesti sai mut tuntemaan itseni niin paskaksi. Se oli mun takia tullut tänne ja mä mitään syytä kertomatta perun kaiken mitä oltiin suunniteltu. Ja se luuli että se johtuu siitä ettei mua enää kiinnosta ja siihen vastasin ettei se siitä johdu, vaan musta ja mun ongelmista.
Sitten kun kerroin kavereilleni tilanteen Pelottavan kanssa, ne painosti mua avautumaan sille. Tein sen fb:ssä. En olis pystynyt ääneen kertomaan kaikkea. Kerroin sille pääpiirteittän mun ongelmista, mutten näistä syömisjutuista. Kerroin mun huonosta itsetunnosta, paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Kerroin mun elämästä ja kaikista niistä asioita jotka on sekoittanut mun pään ja vienyt mun voimat. Jos en olisi juonut, en olisi voinut avautua.
Se oli lukenut ne ja pyysi anteeks ja otti osaa mun suruun. Se sano ettei mikään noista asioista vaikuta sen tunteisiin. Ja että se soittaa sunnuntaina, kun on saanut oman päänsä selväks.
Sit se soitti sunnuntaina, en olis varmaan uskaltanut vastata sille, ellei mun kaveri olisi pakottanut mua. Se tuli sit hakemaan mut sieltä talolta ja tultiin mun luo ja juteltiin molempien menneisyydestä. Tärisin, piti keskittyä täysillä hengittämiseen ja piti taistella paniikkia vastaan. Mä olin velkaa Pelottavalle selityksen. Ja mun oli täydennettävä mun tarinaa kasvotusten. Ja se oli vaikeeta. Sekin avautu mulle. Meillä on ollut tosi erilaiset elämät, mutta kyllä niistä löyty jotain samanlaistakin.
Taisin täristä koko sen ajan kun olin sen kanssa. Kylmän hiki valu pitkin ihoa. Välillä tunsin kun alkoi huulista ja käsistä lähteä tunto. Silloin olin pitkään hiljaa ja koitin keskittyä hengittämiseen ja siihen etten pyörry.
Syömään pystyin tänään ensimmäistä kertaa vasta äsken kun se lähti.
Se ois halunnut viedä mut syömään, mutta sanoin etten pysty syömään nyt mitään, kun hermostuttaa niin paljon ja sit sanoin sille että mitä jos se lähtis, kun mulla on koulujuttuja. Mitä mulla onkin, ja mihin mun pitäis löytää jotain voimia, että saisin tehtyä ne.
Ja mikä mun olo on nyt?
Mä en tiedä.
En todellakaan.
Ahdistaa ja pelottaa !? EDELLEEN????
Tavallaan mä oon onnellinen, kun uskalsin vähän avautua.
Kuuluko ihmiseen tutustumisen olla näin vaikeeta?
Meillä oli meno kova ja fiilis katossa.
Lauantaina tehtiin jouluostoksia yhdessä. Oli mukavaa. Kunnes Pelottava laittoi illemmasta viestiä, että se on ajelemassa tänne päin. Suljin puhelimeni, enkä vastannut mitään hänelle. Lähdettiin käymään kaupungissa ja kaupassa ostaa lisää juotavaa. Olin koko kauppa reissun hiljainen ja päässä pyöri miljoona ahdistavaa ajatusta. Pelotti niin paljon, kun tiesin etten voi nähdä enää Pelottavaa ilman että kerron enemmän itsestäni. Myöhemmin laitoin Pelottavalle viestiä etten voi nähdä häntä. Ja sammutin äkkiä puhelimen ennen kun se ehti vastata tai yrittää soittaa mulle.
Myöhemmin avasin puhelimen nähdäkseni mitä se oli vastannut. Ja sen viesti sai mut tuntemaan itseni niin paskaksi. Se oli mun takia tullut tänne ja mä mitään syytä kertomatta perun kaiken mitä oltiin suunniteltu. Ja se luuli että se johtuu siitä ettei mua enää kiinnosta ja siihen vastasin ettei se siitä johdu, vaan musta ja mun ongelmista.
Sitten kun kerroin kavereilleni tilanteen Pelottavan kanssa, ne painosti mua avautumaan sille. Tein sen fb:ssä. En olis pystynyt ääneen kertomaan kaikkea. Kerroin sille pääpiirteittän mun ongelmista, mutten näistä syömisjutuista. Kerroin mun huonosta itsetunnosta, paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Kerroin mun elämästä ja kaikista niistä asioita jotka on sekoittanut mun pään ja vienyt mun voimat. Jos en olisi juonut, en olisi voinut avautua.
Se oli lukenut ne ja pyysi anteeks ja otti osaa mun suruun. Se sano ettei mikään noista asioista vaikuta sen tunteisiin. Ja että se soittaa sunnuntaina, kun on saanut oman päänsä selväks.
Sit se soitti sunnuntaina, en olis varmaan uskaltanut vastata sille, ellei mun kaveri olisi pakottanut mua. Se tuli sit hakemaan mut sieltä talolta ja tultiin mun luo ja juteltiin molempien menneisyydestä. Tärisin, piti keskittyä täysillä hengittämiseen ja piti taistella paniikkia vastaan. Mä olin velkaa Pelottavalle selityksen. Ja mun oli täydennettävä mun tarinaa kasvotusten. Ja se oli vaikeeta. Sekin avautu mulle. Meillä on ollut tosi erilaiset elämät, mutta kyllä niistä löyty jotain samanlaistakin.
Taisin täristä koko sen ajan kun olin sen kanssa. Kylmän hiki valu pitkin ihoa. Välillä tunsin kun alkoi huulista ja käsistä lähteä tunto. Silloin olin pitkään hiljaa ja koitin keskittyä hengittämiseen ja siihen etten pyörry.
Syömään pystyin tänään ensimmäistä kertaa vasta äsken kun se lähti.
Se ois halunnut viedä mut syömään, mutta sanoin etten pysty syömään nyt mitään, kun hermostuttaa niin paljon ja sit sanoin sille että mitä jos se lähtis, kun mulla on koulujuttuja. Mitä mulla onkin, ja mihin mun pitäis löytää jotain voimia, että saisin tehtyä ne.
Ja mikä mun olo on nyt?
Mä en tiedä.
En todellakaan.
Ahdistaa ja pelottaa !? EDELLEEN????
Tavallaan mä oon onnellinen, kun uskalsin vähän avautua.
Kuuluko ihmiseen tutustumisen olla näin vaikeeta?
PS. Kävin äsken vaa'alla ja se näytti sitä sama kun aina eli 55,5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti