Mietin vaan sitäkin, että miks mä syön? Tai siis tarviihan ihminen ruokaa, kyllä mä sen ymmärrän. Mutta joka kerta kun syön, se ruoka ei edes ole hyvää, sitä vaan syö koska on pakko ja tekee mieli ???? vaikkei se ole edes hyvää. Ja sitten sitä syö ja syö syömisen ilosta vähän enemmänkin, kunnes tulee ahdistus ja tulee liian tietoseks omasta kropasta. Ja sit tulee katumus. Liikunta. Syömättömyys. Kunnes taas päästään kierteen alkuun eli syömiseen.
Miten joku syöminen voi aiheuttaa näin paljon ahdistusta?
Oksettaa. Tunnen itseni isoksi. Maha pömpöttää. Miksi en ikinä syödessäni muista mikä olo siitä tulee..?
Pyörin viime yön ahtaassa sängyssä. Ja päässäkin tuntui ahtaalta. Liikaa ajatuksia liian pienessä tilassa.
Ajattelin Pelottavaa. Tykkäänkö siitä edes? Ja aloin kaipaamaan edellistä ihastustani todenteolla :o !? Mitäh, miten mä voin olla näin sekasin?
Ja miten jotkut ihmissuhteet voi aiheuttaa vielä niin paljon lisää ahdistusta?
Ja miten ihminen voi olla näin hukassa itsensä kanssa, ettei edes tiedä omia tunteitaan?
Itkin eilen äidille, ei sille voi valehdella. Syömisjutut jätin kertomatta, ettei se sitten kyttää koko ajan mitä suuhuni laitan. Äiti sanoi, että mun pitää mennä uudelleen lääkäriin ja puhua että onko toi lääkitys edes riittävä. Ja paska, tajusin että mulla loppuu just uutenvuotena lääkkeet, shit. Pitäis äkkiä varata lääkäri ja äh. En jaksa lähtee lääkäriin käymään mun paikkakunnalla asti. Enkä muutenkaan tykkää käydä lääkärissä.
Nyt voisin lähtee nukkumaan. Valvotut yöt alkaa tuntumaan kehossa ja mielialassa ja kaikessa. Aamulla lenkille ja haudallakin vois käydä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti