I will cry !

Taas se peikko sisällä alkoi vaatimaan omiaan.
Nyt oksettaa, itkettää, inhottaa.
Kuinka HELVETIN hyvä voi ihminen olla EPÄONNISTUMAAN?
Ahmin taas- hyi, tää olo, miks mä en muista tätä ennen kun aloitan ahmimisen.
Vihastuttaa. Harmittaa. Monen päivän "kevyet" syömiset on valunnut hukkaan,
littaan painunut vatsa pömpöttää eikä lenkille jaksa ähkyssä lähteä..

Miks tää menee aina näin..