sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt se alkaa ! Laihdutus meinaan

Nukuin viime yön niin hyvin, minuutin yli kakstoista tänä aamuna raotin silmiäni. En edes muista millon olisin saanut nukuttua noin hyvin. Aamukahvin jälkeen menin alas tupakalle ja tein päivän hyvän työn avaamalla oven vanhalle miehelle, jolla oli toisessa kädessä kävelykeppi ja toisessa ostoskassi. Se kiitteli iloisena ja itselle tuli hyvä mieli.

Juotuani lasin vettä ja kaksi kuppia kahvia muistin etten punninnut itseäni. Äkkiä siitä vaa'alle sitten..
Ja tälläistä lukua se vaaka näytti:

Aamupaino ja laihduttamisen lähtöpaino :)









Ulkona oli niin talvinen sää, että päätin lähteä kävelylle. Juoksemaan olisi tehnyt mieli, mutta flunssan takia varustauduin kävelylenkkiin. Tein 1h15min mittaisen lenkin ja osan matkaa hölkkäsin. Tuli kyllä hyvä fiilis ja punaiset posket ja sen jälkeen oli ihana mennä kuumaan suihkuun.

Sitten sitä ruokapäiväkirjaa:
2 kuppia kahvia rasvattomalla maidolla

Mitään en ole vielä syönyt mutta tälläinen odottais jääkaapissa:

60kcal/100g
Mulla on jäljellä tuota jugurttia n. 80g eli kaloreita tulisi alle 60 !

Illalla meen kaverini luo ja koitan parhaani mukaan vältellä syömistä. Kahvia luultavasti juon. Ja jos illalla nälättää taidan syödä luumua. Luumussa kaloreita on 40/100g. Ja mulla on tuolla kolme luumua joiden yhteispaino on 165g eli kaloreita tulisi alle 80 lisää. Ja eiköhän noilla pitäisi tämä päivä pärjätä :) Nyt on oikeen laihdutus innostus puskenut pintaan!

Pakko muuten kertoa yks juttu. Mökötin vähän Pelottavalle, kun ei se ole laittanut mitään viestiä parane pian viestin jälkeen. Ootin että se olisi jotain muutakin laittanut kun en mennytkään sinne. No tänään se laitto että joulukalenterin luukun alta tuli sydän ja lähetän sen nyt sulle niin tiedät että susta välitetään :) . Voee, menin vähän hämilleni, meidän juttu on meinaan niin alkutekijöissään, ettei vielä voi sanoa edes tuleeko tästä koskaan mitään.

Jos Pelottava jaksaa odottaa ja yrittää, niin voi ehkä tullakkin, mutta helppoo tää ei tuu olemaan sillekkään, koska olen sitoutumiskammoinen vaikka haluankin rinnalle jonkun joka rakastaa ja jonkun jota myös minä rakastan. Ja haluan joskus oman perheen. Haluan elää normaalia elämää. Kuinkahan pitkä matka mulla on siihen, että hyväksyn itseni ja päästän jonkun lähelleni ja annan sen rakastaa mua ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti