.. Enkä mä vaan jaksa elää.
Enkä haluais kuolla.
Mä haluaisin vain nukkua ja herätä sitten kun kaikki ois kunnossa. Kuhan saisi edes yhden yön nukuttua. Mutta katotaan taas aamulla, kun silmät seisoo päässä ja luomet painuu kiinni vasta siinä vaiheessa. Mitä helvettiä mä oon tehnyt sulle Nukkumatti, kun et enää tuu mun luo kun varmaan vasta viimeisenä !?
Kuuntelin tätä laulua äsken ja jotenkin se kuulosti minulta nyt ja tulevaisuudessa. Yksinäisyys.
Mitä vittua en päästä ihmisiä tarpeeks lähelle. Oma valinta. Vai onko sittenkään? Valitsiko sairaus puolestani?
Voiko kukaan pelastaa mua, koska haluan että joku pelastaa? Voiko joku olla niin taitava, että onnistuu pelastamaan minut vaikka haukkuisin sen kuinka paskaks ja häätäisin sen luotani kauaks? Mahtaako kukaan mulle mitään, jos en itsekkään mahda?
 |
| Koska niin ahdistaa joulu, pitää tehdä suunnitelma miten pääsen takas kuntoon joulun jälkeeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti