Ahmimispäivä2 ! + ahdistus

Eli eilen.
vaaka näytti samaa kun toissapäivänä ja tänään.
55,6 tais olla, ei ihan sama mutta kuitenkin.

Eilen sorruin illalla juomaan pirtelöä ja syömään tortillaa.

Tänään. Sorruin syömään
RASIAN GEISHA-SUKLAATA
3 LEIPÄÄ+ kaikki mahdolliset täytteet
PERSIKKAA
MAKARONIMÖSSÖÄ
MUROJA PALJON
MYSLIÄ
SIPSIÄ

hyi helvetti.

Hyppisinkö kuuhun vai mitä.
Ahdistaa.

Ahdistaa.

Tahtoisin vetää pussin päähän. Narun kaulaan. Ihan mitä vaan. En halua nähdä kavereita. En jaksa.
Ahdistaa sekin.

Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. Tulee paniikki. Paniikki.
Hengitys ei kulje, tai kulkee mutta liian nopeasti ja
happi ei mee perille asti.
Kurkkua kuristaa.
Itkettää.
Tekisi mieli huutaa.

Herra Pelottava. Ei musta ole tähän. Ei vaan ole. Mä haluan sut, mutta mä en halua sua kun mä olen mä.
Ystävät, mä haluan pitää teistä kiinni, mutta en voi. En vaa välttämättä jaksa. Ei musta ole siihen, musta ei ole huonoksi kaveriksi. Ei perfektionisti halua apua. En halua että autatte mua, koska kukaan ei kukaan ei koskaan voi ymmärtää mua.
Perheeni, mietin monesti, miten oon noin ihanan perheen saanut, mä taidan olla kasattu jostain jämäpaloista vajaanaiseksi ja niin erilaiseksi kun te. Älkää rakkaat musta huolehtiko. Älkää yrittäkö auttaa, ette te voi, ette te osaa, enkä mä halua apua. Kukaan ei voi auttaa mua.

Masennus.
Ahdistus.
Yksinäisyys.

Oon yksin, vaikka mulla on kaikki teidät. Mutta silti, ei se riitä. Kukaan ei ikinä pääse tarpeeksi lähelle minua. Ei kukaan. En voi päästää ketään tarpeeksi lähelle.

Nyt tupakalle, koitan hengitellä savua syvään, rauhottua ja aatella että ehkä joskus ehkä joskus kaikki on ok. HAHA.

http://www.youtube.com/watch?v=TRI5QLHbs9I